Kalle odotti nimipäiväänsä isojen juhlien toivossa. Oli kutsunut hoidossakin kaikki lapset ja aikuset kahville. Kaupassa katseli etukäteen mieluista lahjaa mitä toivoa. Se oli omenakaupasta iso maasturiauto. Posti toi perjantaina kortteja ja leivottiin suklaapiirakkaa. Yritin kyllä kertoa että nimipäiviä ei isommin juhlita mutta tehdään jotain mukavaa yhdessä. Käytiin nimittäin Oulun tietomaassa. Matkalla Kalle sai muutamat onnittelu soitot ja jutteli puhelimessa kuin aikamies.

Tietomaassa oli teemoina musiikki ja urheilu. Paljon oli mielenkiintoista ja lapset ois halunnut kiertää uudestaan ja uudestaan. Kalle pääsi myös katsomaan dinosauruksista kertovan elokuvan, Helka alkoi jänistämään ovella joten joutui jättämään kaikkien viihtyvyyden kannalta sen väliin. Tulipa muuten testattua tuolla tietomaassa sekin että Helkasta lähtee ihan helposti yli 80 desibelin ääni. Huutamaan ei sielä suostunut. Ei ihme että ihmisen kuulo heikkenee iän myötä...

Helka on hyvin aamuvirkku. Joka päivä tällä viikolla se on ollut hereillä ennen kuutta. Yhtenä yönä olisi halunnut herätä jo klo 3.45, sanoin että on vielä yö johon tympääntyneenä totes että ihan tyhmää nukkua. Nii-in. Perjantaiaamuna oli kanssani aamupalalla puoli viideltä ja totesi että nukutaan vapaa päivänä sitte pitkään. Mietin että mahtaako Helkan käsitys pitkään nukkumisesta olla puoli seitsemän, mutta se olikin tänään jopa puoli kahdeksan. Huomenna voi olla että univelat on taas kuitattu viikoksi.

Niin ja tänään oli tämän talven pakkasennätys, -22. Ens viikolle on kyllä lupailtu samoja tai kylmempiä kelejä.

Keväällähän yleensä aloitetaan uudet harrastukset. Niin meilläki. Tai ei kai vielä kevät ole. Viikko sitten Papu pääsi kylpyyn, oikeen isoon sellaseen. Ouluun on avattu upouusi koirakylpylä jonne suunnattiin Jossun ja Pian kans kera kuuden koiran. Aikaa oli tunti eli noin kymppä minuutti per koira näin alkuun. Riitti ihan hyvin varsinkin kun osa porukasta oli eläkeläisiä eli oikeita kuntoilijoita. Papu pääsi porukasta viimesenä, siihen asti se istui odotustilassa silmät seljällään kuunnellen toisten loiskintaa. Suurimman kammotuksen luulin Papulle olevan sen rampin jota pitkin altaaseen mennään, se kun on aika korkea ja Paapuli kun ei oikein tykkää kiipeillä. Lisäksi epäilin myös että vesipelastus muistuu koiran mieleen kun uittaja on altaassa. Tosin ehdin jo pähkäillä että uskaltaako miespelkoinen koira uimaan ees vieraan miehen kans. Kaikki mun epäilykset osottautu turhaksi. Papu kiipesi suht reippaasti ramppia pitkin, ei pelännyt uittaajaa kuin omaa vuoroaan odotellessa eikä yrittänytkään pelastaa (tosin ei uittaja räpistellyt turhia vedessä). Papun isoin pelko tuli vasta myöhemmin. Kuvat JossuF.

Uimareissu oli varsin mukava ja kovin väsyttävä koiralle. Vaikka uintiaika ei ollut pitkä niin se oli sitäkin tehokkaampi eli teki töitä vedessä koko rahan edestä (eikä ollu ees kallista lystiä). Suurin järkytys oli Papulle uinnin jälkeen kun se joutui fööniin. Hyvä ettei vetänyt koukkua seinästä irti kun käynnistin puhurin. Näyttelykoirat on kuulemma tottuneet tuohon laitteeseen mutta Papu ei vissiin kerta vuodessa kehässä ole tarpeeksi näyttelypuudeli. Ei sen puoleen en osannut moista laitetta oikein käyttää sillä kun olin ensin kuivannut koiran pyyhkeellä ja sitten föönillä. Kotimatkan Papu matkusti takki niskassa ja kotiin päästyä otin takin pois, niin kappas, alta löytyi märkä koira! Ens kerralla oon viisaampi, ehkä Paavosta tulee näyttelypuudeli kun tarpeeksi monta kertaa föönätään ;)

Myös Kalle aloitti uuden harrastuksen. Nimittäin hiihtokoulun. Jo viime talvena puhuimme hiihtokoulusta ja pettymys oli suuri kun ikä ei mukaan riittänyt. Ei se ihan ois tänä vuonnakaan riittänyt mutta minkäs teet kun on kesällä syntyny. Kalle on hiihdosta innostunut kovasti ja ekan oppitunnin jälkeen sanoi että miksei siellä opetettu hiihtään sillai kuin äiti hiihtää eli luistelutyyliä. Ens viikolla on sitäkin luvassa jos pakkaset ei peruuta koulua. Helka-neitikin sai uudet monot hiihtoa varten. Tänä talvena hiihtometrejä suksilla kertynyt ehkä kaksi. Eikä ainakaan vapaa ehtoisesti taida enempää tullakaan, luulen. Monokaupassa ekaksi ei kelpuuttanut musta-hopeita nonoja, mutta kun muita värejä ei ollut, kelpuutti ne. Kotiin tullessa annoin autossa monolaatikon että kantaa itse sisälle. Ovesta sisään päästyä huusi isälle että sai uudet monot mutta ei aio hiihtää koska ei tykkää siitä. Kiva. Täytyy toivoa että innostus vielä syttyy tai monot mahtus ainaki ens talvenaki. Luistelemiseen sentään on tykästynyt vaikka joka kaatumisella kuuluu että ikinä en opi.

Kajaanin näyttelypostin tullessa olin vähän ihmeissään kun kuoresta paljastu vain yksi numerolappu. Sitte muistin etten mä sinne ilmoittanutkaan ku Ruskan ja Petun jonka posti oli menny Ristiinaan ja Lempin posti tietty Vihantiin. Harvemmin on kotoa lähdössä vain yksi koira, onneksi Lempi poimittiin matkalla kyytiin ettei ihan "tyhjällä" autolla tarvinu ajella.

Kajaanin näyttely oli ahtaampi ku muistin. Liekö koiria enempi vai ihmisiä enempi vai kehät erilailla järjestetty. Uudet näyttelysäännötkin tuli tuolla testattua. Eihän niihin isoja muutoksia tullu. Tyhmää vain ottaa kilpailuluokkaan taas ne erittäinhyvän-saaneet koska eivät kuitenkaan jatka kilpailua. Lisäksi päänvaivaa aiheutti sekin ettei nauhoja enään jaeta joten silmä tarkkana piti olla että sai tuloksia ylös. Näiden sääntöjen myötä kaipaan tulostauluja takas...

Beagleja oli kaikkiaan 25 joten ihan kiva määrä. Näyttelyssä otti päähän kun tuomarin tuttavat kävi juttelemassa kesken arvostelun tuomarille. Koirat odotti vuoroaan kehässä ja kehänlaidalta tuomarin kanssa juoruttiin vissiin koko suvun kuulumiset. Lisäksi se että tuomari on näytteille asettajan tuttava ei mielestäni tulisi näkyä kehässä. Ainakin minua on aikoinaan neuvottu että tuomarille puhutaan vain jos tuomari jotain kysyy. Tietty vaatii selkärankaa arvostelevalta tuomariltakin että huomioi vain koiran eikä esittäjää. Kehän jälkeen voidaan vaihtaa kuulumisia mikäli kyseinen tuomari ei ota ryhmäkilpailua tai tuttavan koira ei ole ROP.

Meidän porukasta kehään pääsi ensin Petu. Petu käyttäytyi hyvin ja malttoi jopa seistä paikoillaan kun yhteisymmärrykseen päästiin. Petun liikkeet on vain niin reippaat että se ei päässyt oikeuksiin kun edellä menevät juoksi niin hitaasti. Petu sai SA:n muuta jäi harmittavasti PU-luokassa sijoitusten ulkopuolelle. Kirjaimellisesti hännänmitan päähän.

Lempi esiintyi nuortenluokassa. Liekö lähestyvä juoksu pistänyt Lempin ruokahalun minimiin sillä viimeaikoina kuppiin jäänyt ruoka näkyi koiran hoikkana olemuksessa. Lempillekin kuitenkin laatumaininta erinomainen vaikkei SA:ta tullutkaan. Viimeisenä kävin kehässä Ruskan kanssa. Ruppana on mahdottoman pirteä (=ahne) ja tekee kaikkensa ruuan eteen. Ruska upeasti narttujen neljäs. Parhaan veteraanin valinnassa uros hullaantui Rupsusta niin paljon ettei suostunut kulkemaan kuin takaperin edellä. Niinpä Ruska laitettiin edelle juoksemaan mutta hävisi silti urokselle. Eipähän tarvinnut jäädä odottelemaan isojakehiä.

Ennen kotiinpäin lähtöä kävimme Mervin ja Mikon luona syömässä ja leikkimässä. Kotimatkalla palautettiin Lempi ja ostettiin aitoa maitoa pullanleipomista varten. Kotona olikin suru sillä Helkan toinen pieni polly pocket nukke oli kadonnut. Viestittelin asiasta ja seuraavana aamuna Lempilästä tulikin Helkalle iloisia uutisia, nukke oli löytynyt ja kotiutui viikolla postin tuomana. Kiitos Riikka!

Petun arvostelu: "Mittasuhteiltaan oikea, voimakas tyyppinen. Voimakas komea pää. Keskikokoa. Hyvä voimakas luustoinen, erinomaiset mittasuhteet ja raajarakenne. Liikkeessä etuasentoinen häntä. Erinomainen luonne. Terhakka luonne.39cm." NUO ERI3 SA tuom. Sakari Poti

Lempin arvostelu: Keskikokoinen, mittasuhteiltaan oikea.. Kaunispiirteinen hieman kevyt pää. Hyvät vahvat korvat. Tiivis runko. Hieman jyrkkä vatsaviiva. Hyvät kulmaukset. Raajaluusto kehittyy vielä. Erinomainen karva. Liikkeessä hieman etuasentoinen häntä. Kevyt liike. Rauhallinen luonne. NUO ERI3 tuom. S. Poti 

Ruskan arvostelu: Keskikokoa hieman pienempi, mittasuhteiltaan erinomainen. Kevyt tyyppinen (hieman). Ikäisekseen hyvässä kunnossa. Kaunispiirteinen pää. Erinomainen runko- ja raajarakenne. Hyvä turkki. Pysty häntä. Kevyt liike. Esiintyy vielä kovin ryhdikkäästi. Terhakka luonne. 35cm. VET ERI1 SA PN4 VSP-veteraani tuom. S. Poti

Loppiaisviikko meni sisar hento valkoisena. Sisar on siis Helka joka myös oli valkoisena. Hentohan se ei ole, tahtokin on mahottoman luja. Maanantaina hoitopaikasta soitettiin että Heksu on kuumeessa. Ruuan oli syönyt hyvin ja halunnut päikkäreille heti. Unilta herättyään ol ollut kuuma kuin kekäle. Kuumetta oli saatu jo silloin mitattua 38C. Ennen kuin ehdin hakemaan oli oksentanutkin. Eipä muutakuin TKn hakemaan saikkulomalappua. Täällä kun täytyy lapsen kanssa mennä moinen paperi hakemaan. Ennen kuin hoitaja ehti ottaa vastaan, Helka oksensi toisen kerran. Tässä vaiheessa Kalle ilmoitti että menee huomenna hoitoon ettei tauti tartu. Kuume kävi illan aikana 39.1C. Nukkumaan mennessä yökättiin viimeisen kerran. Ja Kalle muutti petikamppeineen sohvalle nukkumaan. Tuonapäivänä meillä pyykkikone lauloi ja kuivatusnarut oli loppua kesken kun pesin petikamppeita ja sohvan päällisiä myöten kaiken sotkeutuneen. Kuinka hieno keksintö nuo pestävät sohvan päälliset onkaan.

Yö meni Kallen sängyssä koska potilas ei halunnut nukkua yksin. Hiukan oli aamulla raajat puutunut kippurassa nukkumisesta. Aamulla Helka oli normaalin oloinen eikä kuumemittarikaan noussut 37.2 korkeammalle. Päivällä katsottiin kirjastosta lainatut DVD-elokuvat Eemeli sekä joku piirretty junajuttu. Meillähän ei ole itsellä yhtään elokuvaa (eikä tule) ja hädin tuskin osasin DVD-systeemiä käyttää edes. Kallen kanssa haettiin keskiviikoksi uudet elokuvat kirjastosta koska kotona oltiin joka tapauksessa. Tiistai olikin kuumeeton päivä mutta yöllä kuume nousi taas 39.7C.

Keskiviikkona oli meillä töissä irtisanomislappujen jako. Minä moiselta säästyin eli työt jatkuu vielä. Tiiä sitte kuin kauan koska maaliskuun loppuun mennessä jaetaan sitten lomautuslappuja. Helka kuumeili koko päivän enemmän ja vähemmän. Torstaina meillä oli vahdin vaihto eli Jouni jäi kotiin palvelijaksi. Tänään perjantaina Hekuli on vielä hiukan kuumeessa mutta kehenkään muuhun ei ole tarttunut. Ei Kalleenkaan vaikka on joutunut olemaan sairaan kanssa kotona. Vaikka Helka oli kovassa kuumeessa siitä ei sitä paljoa huomannut. Se leikki, kälätti ja touhusi, ainoa että ruoka ei juuri maistunut ja sohvalla pötkötteli ihan vapaaehtoisesti väliin.

Tänään ois pitäny kalenterin mukaan heittää joulu ulos mutta ei me raskittu. Kuusikaan ei varista joten saa vielä olla ainakin sunnuntaihin. Plättä pääsi tänään jälleen metsälle. Yöllinen lumisade ei ollu tuottanu yhtään jäniksen jälkeä eikä tällä kertaa kenneljänistä saatu juoksuun. Petu (Pak. Pirkkapekka) oli ollut metsällä Juvalla ja saanut itse kaivettua jäniksen ylös ja ajoon. Siellä oli jänis ollut metsästäjiä ovelampi joten säilyttänyt henkensä.

Vuonna 2011 saavutettiin omalle laumalle seuraavia tuloksia:

• 5 sertiä
• 4 varasertiä
• 1 Cacibia
• 2 ROPpia
• 2 VSPtä (mm erkkarissa)
• 11 ROP veteraania (mm erkkarissa)
• RYP2
• 2krt BIS Veteraani 
• BIS3 veteraani
• BIS4 veteraani
• 30 näyttelyssä käyntiä (5 eri koiralle)
• 4 mejässä käyntiä
• 1 VOI2 mejästä
• 14 agilitystarttia

Vuodelle 2012 tavoitteeksi laitetaan:

• Ruskalle ROP veteraani jossain näyttelyssä
• Papulle ROP veteraani jossain näyttelyssä, mejäkoetulos ja toimintaa käytännön metsällä
• Plätälle agilitystartteja, mejäkoe, näyttelykäyntejä ja jänisten ajoa
• Poppikselle agilityä, viimeinen serti näyttelystä, mejäkoetulos ja jäniksen ajoa

Ystäviäni haluan kiittää tästä vuodesta kaikista niistä hienoista hetkistä mitä yhdessä koettiin. Kiitokset myös lohduttavista sanoista suuressa surussa, olette korvaamattomia.

Toivottavasti tuleva vuosikin tuo tullessaan paljon hienoja hetkiä joissa ystäväni on mukana. Onnea uudelle vuodelle!