tiistai, 18. syyskuu 2012

Eteenpäin

Uusi blogi jatkaa kotisivujen yhteydessä. Päivitäthän uuden osoitteen
 

maanantai, 6. elokuu 2012

Ajatustauko

Hiljaista on kuten ootte varmaan huomannu. Syy ei ole ollut minussa vaan vuodatus otti ja kaatui. Tekstit oli saatu pelastettua mutta KAIKKI kuvat ovat bittiavaruudessa. Ottaa pannuun niin prrrrrr....

Nyt sitten olen miettinyt josko siirryn toisaalle vai jatkanko täällä...?

tiistai, 26. kesäkuu 2012

Juostaan!

Plätän juoksu on alkanut viimeinkin joten sulhastelua olisi toiveissa heinäkuun alussa.

perjantai, 22. kesäkuu 2012

Eka kesäloma

Tänä vuonna mulla on kesäloma ainakin kolmessa pätkässä. Viikko, kaks ja viikko. Jätin vielä pari viikkoa jemmaan jos talven aikana tuntuu että ois loman tarpeessa nii on mistä pitää. Yhtäaikaa Jounin kans ollaan kokonaiset kaks viikkoa. Pätkälomat sopii mulle, on mukava kun saa välillä olla vain ja kun palaa töihin niin voi ajatella että aina on lomaa jäljellä. Mä en tartte lomafiilikseen päästäkseni neljää viikkoa putkeen. Lomareissu on tarkoitus tehdä sitten kun ollaan lomalla yhtäaikaa.

Ekan kesälomaviikon pidin nyt kuun puolivälissä. Aluksi menimme Syötteelle viikonlopuksi mökkeilemään, josta mä kävin Taivalkoskella koiranäyttelyssä ja muu perhe kävi Ranualla juoksukilpailussa. Lapsille oli myös omat sarjat. Helka ei ollut osannut lähdössä lähteä paikoillenne-valmiit-hep-käskyllä vaan oli jäänyt seisomaan muiden pinkoessa. Niin vain Pirpana oli juossu muut kiinni. Sunnuntaina kävimme Peikko-polulla jossa olemme käyneet useasti. Nyt polun varteen oli tullut uusiakin peikkoja ja joitain vanhoja oli kunnostettu. Lapset tykkää tästä paikasta joten aina ei kaikkien kokemusten tarvi olla rahassa mitattavia.

Syötteellä tietysti lenkkeiltiin ja nautittiin hienoista maisemista ILMAN sääskiä! Ulkoilureitin varrella käytiin moikkaamassa halipuuta. Maanantaina kierrettiin lasten kanssa aamupäivä kalastuspuuhissa. Kallen lahjaksi saama virveli on ollut kovassa käytössä ja intoa olisi enempikin käyttää kunhan olisi vain yhtä innokasta kaveria. Kalle oppi ensin virvelöimään ja vasta myöhemmin ajamaan pyörällä ilman apurattaita.

Illalla suunnattiin Pyhäjoelle jossa oli lasten urheilukisat. Lajeina oli 40m juoksu ja pallon heitto. Molemmat lapset joutuivat kisamaan vuotta vanhempien sarjaan. Tällä kertaa varmistettiin että Helka osaa lähteä juoksuun lähdöstä. Minä menin kameran kanssa maaliviivan taakse. Niinpä tämä kuvauksellinen juoksee kohti ja huolehtii että sekä minä että maalikamera saa hyvät kuvat ja pysähtyy maaliviivalle. Kalle puolestaan joutui lähtemään juoksuun kädet korvilla kun starttipistoolin paukaus kuulemma kävi korviin. Niinpä sitä voi silti voittaa oman eränsä vaikkei kuule laukausta.

Kisan toinen osa käytiin seuraavan viikon maanantaina jolloin lajeina oli 100m juoksu ja pituushyppy. Kumpikaan ei ole koskaan pituutta hypännyt ja Helka oli alkuun ettei ees halua, mutta ilmoitin sen siihen kuitenkin jos sitten harmittaa kun muut hyppää. Katottiin mallia kun muut hyppäs ja sitten kävivät kokeilemassa onnistuuko. Ja onnistuhan se. Helka voitti molemmat lajit. Loppupisteet laskettiin neljän lajin summana ja siinä Helka sijoittui 5v tyttöjen hopealle ja Kalle 7v poikien neljänneksi.

Loppuviikosta kävin lasten kanssa Limingassa kukka- ja eläinpuisto Escurialissa. Lapset on tuolla hoitopaikan mukana käynyt parikin kertaa, minulle käynti oli ensimmäinen. Kyllä siellä oli nähtävää ja koettavaa moneksi tuntia. Kukkaloisto ei vielä ollut parhaimmillaan, paitsi omenapuissa. Lapsista  mukavimpia oli minipossut joita rapsuttivat ja ruokkivat. Molemmat kävivät myös ratsastamassa Makaroni-nimisellä ponilla.

Tuolla reissulla piti myös vähän kouluttaa vieraitakin lapsia. En ymmärrä että lasten annetaan tuollaisissa paikoissa tehdä ihan mitä lystää, ilman mitään kuria. Eikö käytöstapoja enään opeteta kotona vai puuttuuko ne myös lasten vanhemmilta? Tuolla oli lapsia jotka juoksivat tönien, säikyttelivät eläimiä, katkoivat puita ja pensaita ja muutenki käyttäytyivät kuin kanat pellossa. Eikä niiden käytökseen kukaan puuttuunut. Kunnes pallomerileikkimökissä sattuivat kohtaamaan minut. Helka ja Kalle menivät pallomereen jossa ennestään oli jo kaksi suurinpiirtein samanikäisiä poikaa. Istuin mökin ulkopuolella penkillä. Yhtäkkiä ovesta alkaa lenteleen pallot pihalle ja pysäytin puuhan samantien. Omat ipanat seisoi mökissä järkyttyneen näköisenä ja sanoivat ettei ollu niitä heittäny. Kaksi poikaa niitä viskoi sylitolkulla yli laidan. Kerroin että tuollainen ei ole sallittua koska pallot likaantuvat ja toisekseen loppuvat sieltä altaasta. Ilmoitin että pois ei ole lähtemistä ennen kuin pallot on kerätty. Kumpikaan ei tehnyt elettäkään keräämisen suhteen. Toinen poika sanoi että pelottaa minut tieheni johon totesin vain että sopii yrittää. Joku isompi tyttö kävi pojille sanomassa että pitää lähteä linja-autolle kotimatkaa varten. Hoputin poikia kerään jolloin kumpikin alkoi itkeä vollottaan että jäävät matkasta. Siinä niiden märistessä ilmeisesti poikien äiti tuli hakemaan kullannuppujaan, sanoin että odotan poikien keräävän nakkelemansa pallot takas johon äiti-ihminen sanoi että ei niitä tarvi kerätä kun me ollaan lähdössä. Sanoin että kyllä minun mielestä jokaisen kuuluu siivota jälkensä mutta niin vain nämä otti ja lähti tekemättä mitään. ARGH! Mihin tämä maailma on joutumassa jos me kaikki käyttäytyisimme tuolla tavalla. Opettakaa niitä käytöstapoja! Kiitos, ole hyvä ja anteeksi pitäisi kuulua jokaisen yleissivistykseen. Samoin tervehtiminen. Ei ne vaikeita sanoja ole ja vielä ihan suomen kieltä...

Niin se Kallekin lopulta oppi lomaviikon aikana ajamaan ilman apurattaita. Jos tähän asti ei pyöräilyyn ole ollut kiinnostusta niin nyt sitä sitten on. Helkaa ei pyöräily juurikaan kiinnosta vaan mieluummin juoksee Kallen pyöräillessä. Kallen on luvattu ajaa itsekseen tuota meidän pihatietä pitkin, mutta postilaatikkoja pitemmälle ei saa mennä. Siinäpä on sata metriä missä ajaa kilpaa naapurinpojan kanssa. Viikonloppuna lähdettiin käymään Kalajoella jossa Kalle pääsi virvelöimään isoja kaloja. Kalajoen lohilammella saa kalastaa maksua vastaan ja kaikki ylössaadut kalat on ostettava kilohinnalla. Kalastusopas testasi Kallen virvelin lujuuden ja niin päästiin rantaan. Eka heitolla uistin oli tarttunut siimaan, mutta jo toisella heitolla kala tarttui kiinni. Ehdittiin jo ajatella että näin lyhytkö tämä riemu oli. Onneksi kala oli vain puolikilonen joten poika sai luvan onkia vielä toisen. Pari kertaa kala oli kiinni mutta pääsi ennen rantaa irti, kunnes reilu kilonen tarttui ja sen kanssa Kalle sai jo vähän väsytystaisteluakin tehdä. Kyllä oli kalastaja onnellinen saaliistaan vaikka ei meillä mennyt varmaan varttia kauempaa saaliin saannissa. Kalliitahan ne oli tuolta noutaa mutta sitäkin maukkaampia ja ainakin tuoretta.

keskiviikko, 13. kesäkuu 2012

Vielä reilu 60 cm

Kalle kävi 6v neuvolassa jossa mittaennusteeksi pojalle annettiin ainakin 181cm. Eli jään tulevaisuudessa lyhyemmäksi. Kovasti sai Kalle kehuja reippaudestaan, oli ollut puhelias ja tehnyt tarvittavat hommat tarkkaavaisesti. Saksillakin oli leikannut viivaa pitkin just eikä melkein. Pituudeksi oli mitattu 120,1cm ja puntari oli pysähtynyt 19,7 kg. Siis valmis aloittamaan eskarin.