Plättis aloitti juoksun vaikka oli sovittu ettei sitä aloteta vielä tällä viikolla jottei Yllästelyt mene pipariksi. No, nythän ne joka tapauksessa menee osittain ja kirjaimellisesti. Reino Reipas pääsi sitten Tupostelemaan puuhaperjantain treeneihin. Ja kyllä agility on nautinnollista kun koira on osaava. Plättä on liian fiksu opetettava, mä joudun käyttään päätäni ihan liiaksi sen kans. Aiemmat mun agilitykoirat on ollu liian helposti lahjottavissa toimimaan oikein.

Reiska vihelteli taas hallin reunalla harjoituksiin tutustumisten ajan, ilmeisesti se päästää sillain ylimääräisiä paineita leikkimällä teepannua. Eka harjoiteltiin ihan vaan putkeen lähettämistä, 6 hypyltä putkeen. Reiskalla on vielä niin lyhyt napanuora tai sitte se tarttis silmälasit jotta ois nähny sen putken. Tosin mun pitäs kuulemma opetella keilaamaan jotta lähettämiset pienelle koiralle onnistuis. 

Sitten tehtiin tuosta ylemmästä pätkä 1-7. Ja jälleen se lähettäminen sinne putkeen... 6-11 pätkä onnistu kerralla jossei lasketa putkeen lähetystä. Kokopätkää ei ehditty ottaa.

Seuraavasta tehtiin kaks versiota. Ekassa lähetys putkeen ja vastaanottamaan pituuden taakse josta ohjataan koira hyppään matkalla 3-hyppy. Lähetys 7-hypylle ja vastaan otto 8-hypyn takaa. Olin varma että Reiska tulee putkesta niin tiukasti ulos että ohittaa kolmosen tai viimeistään juoksen pituuden pystytolppiin. Kumpaakaa ei kuitenkan päässeet treenikaverit näkemään. Toisessa versiossa sitten persjättöjä nin maan perusteellisesti: 3-4 väliin, 4-5 väliin, 6-7 ja 7-8 väleihin. Kyllä sai jalat liikkua lujaa, mutta olipa sujuvaa menoa. Reiska jopa irtos sinne putkeen niin että ihan yllätyin ja meinasin jatkoilta myöhästyä.

Loppuun vielä pätkä 1-6. Sai tehdä joko persjätön 4-5 väliin tai sitten vitoshypylle sen kumman flipflapin, valitsin persjätön. Tällä pätkälle Reino oli mennyt lujaa! Vitoshypltä se oli tehnyt tiukan käännöksen ja menny häntä kippuralla puomille.

Rata piirrokset Jossulta Jokirannasta.

Loppuun vielä kuva Kallen uudesta mukista johon kuuluu myös pari lautasta. Kiitos Kristiina, tää on niin suosittu ettei saisi edes pestä välillä:)

Kalle osallistui Pyhäjoen hippohiihtoihin lauantaina. Valmentautuminen on jäänyt vähän vajaaksi kovien pakkasten takia joten viimeistelytreeni tehtiin matkalla ilmeisesti mielikuvatreeninä kun hiihtäjä nukkui. Kisapaikalla kuitenkin oltiin virkkuina. Kovin kilpailuviettiseksi ei poikaa voi kehua sillä matkalla ehdittiin katsella maisemia ja ohikiitäviä tyttöjä. Maalissa ajanottajan kannustaesa loppukiriin, Kalle vain hidasti hidastamistaan.

Palkinnoksi tuli uurastamista mitalli kaulaan sekä liukuri. Pikku-mummulle soitettiin kisakuulumisista tärkeimmät: siellä oli traktori joka nähtiin kaksi kertaa! Mutta eipä ollut muilla hiihtäjälupauksilla niin hienoa kannustusjoukkoa kuin Kallella:

Jutta on lonkkavammanen, Reiska osittainen polvivammanen, Ruskalla on prinsessa syndrooma, Papu on muuten vaan päästä vajaa ja nyt sitten Plättä kynsipotilas.

Plätän touhutorstai Tupoksella vaihtui puuhaperjantaiksi kun vaihdoimme oman tasoiseen ryhmään. Treenit aloitimme perustreenillä eli pussia eri variaatioina. Hiukan piti kuningattaren hipiää helpata nostamalla pussikangasta. Pujottelu ei taas voinu vähempää kiinnostaa. Ei auta ku kotiläksyjä kerrata ja paljon. Sitten vielä keinua joka ihan ok.

Sitten piti suorittaa kelloa vastaan 20 esteen rata. Plättä meni kuin täi tervassa puoleen väliin asti ja vasta sitten alkoi kiihtymään. Ihan selvästi koira tarttis semmosen 40 esteen suorituksen jotta pääsisi kunnon vauhtiin, tosin ohjaajan kunto ei semmosta kestäis. Aikaa tuolla meni jotain 52 sekkaa vaikka yhdellä hypyllä Plättä hiukan empi hyppäiskö vaiko ei, hyppäs kuitenki. Taisin muuten olla puhdasta rataa. Eli kun alusta asti saisi meno viahteen isommalle niin tuosta lähtisi kevyesti pari sekkaa pois. Uusinta kierroksella nostin Plättiksen kierroksia ennen lentävää lähtöä ja jo vain vauhti oli eri luokkaa kunnes putkessa koira vinkas ja nilkutti mun luo. Kynsi oli taittunut jälleen ja verta tuli kynnen juuresta. Tämä samainen tapaturma sattui tuossa joku viikko sitten kun koira teki riemukaarroksen lähimetsään. Lopputreenit menikin toisten suorituksia seuratessa...

Jutan liikkuminen meni huonoksi, tai oikeastaan liikkeelle lähtö teki tiukkaa. Jutallahan on näitä patteja siellä täällä (kaikki koiran vasemmalla puolen) joten aloin epäilemään että niitä on myös sisäpuolella. Soitto Ell Hämäläiselle ja aloin jo valmistautumaan että tulisin kotiin "ilman koiraa". Puntarin lukemat näytti Pullalle 9.7kg, kuihtunu se on kokonaisuudessaan. Hämäläinen katseli liikkumista, vasemman takajalan liike on puutteellinen mutta koira kyllä varaa painoaan jalalle seisoessaan. Vatsan tunnustelussa ei tuntunut mitään ylimääräistä eikä koira kiljunut toisin kuin kotona. Sen sijaan jalka naksui lonkasta ja vääntely ei näyttänyt tuntuvan kivalta. Niinpä epäilys on että Pullalla on nivelrikko. Hoitokokeiluna aloitetiin uusi trocoxil-kipulääke jota annetaan alussa 2 viikon välein ja myöhemmin vain kuukauden välein. Lisäksi Jutta sai  cartrophen piikin lisäämään nivelnestettä. Toivotaan että hoito tuottaa tulosta ja Pulla sais pitkän jatkoajan.

Seuraavana aamuna oli iloinen yllätys kun Jutta kerjäsi pöydän vieressä aamupalaa. Pienestä asiastakin voi iloita paljon:)

Plättä ja Ruska oli ilmoitettu Tornioon, ihan vaan siksi että ois joku toinen syy ajaa Haaparannan suuntaan. Onneksi beaglekehä oli aamulla heti ysiltä niin ois hyvää aikaa shoppailla vaikka koirat sattuiskin menestymään. Aamu kuudelta mittarin elohopea oli vajonnut -32C eikä yhtään ilahduttanut huomata että farmariautosta oli tullu perusmalli sillä peräkontti ei auennut.  No kaks pikkubeagleä matkusti siten turvaistuimissa. Tornioon asti oli todennäköisesti pakkasta sillä toyon mittarista loppuu lukemat -30 eikä kylmempää keliä näytetä. Luettelon jätin taas ostamatta hinnan takia (5€). Plätän luokassa oli kaksi koiraa, Lyylin jäätyä pois. Tuomarina oli Sakari Poti ja ilmeisesti oli joskus saanut "kynsilleen" beagleltä sillä nykäisi kädet pois koiran liikahtaessa kun alkoi kattomaan Plätän suuhun.

Ruska oli jälleen yksin mummoluokassa ja esiintyi yllättävän "nälkäisesti" eli reippaasti. PN-luokkaan joutui sitten Tiinakin ekan kerran handlaamaan beagleä ja hyvin näytti sujuvan. Käyttöluokan narttu ykkönen (sehän tiiettiin jo aiemmin), Plättä kakkonen ja Ruska kolmas. Kehän jälkeen suunnattiin suoraan Haaparantaan kun ei ryhmäkehää tarvinnu jäädä odotteleen vaan isot kehät olis vasta klo16.

Koska Ruotsissa ei ollut auki vasta kuin ruokakaupat, piipahdettiin siis siellä. Ikean parkkiksella juotiin kahvit odotellessa kauppojen aukeamista. Ensin vuorossa lelukauppa mistä meinattiin selvitä ilman ostoksia, karkkikaupasta ei moista pelkoa ollut. Ja kun aikaa vielä päätettiin tehdä pikareissu ikeaan. pikanen se tosiaan oli sillä läpimenoaika oli 8 minuuttia. Kassalla jonotettiin toiset joten ei tyhjin käsin siellä juostu. Ostamista ei hidastanut ollenkaan tieto siitä että peräkontti ei aukea vaan kaikki on sullottava ihmisosastolle. Vielä parit shoppailut ja suunta takas näyttelypaikalle.

Näyttelypaikalla hain toimistolta paketin joka oli sinne toimitettu, oikein paljon kiitoksia Kristiinalle "palkinnosta". Ja koska ryhmäkisojen alkuun ois ollut vielä reilu kaks tuntia ilmoitin Ruskan pois jäännistä ja lähdimme ajamaan kohti etelää. BIS-vetskukehässä olis ollu vain neljä koiraa joten sijoitus ois ollu varma. mutta ei harmittanu kun siinä vaiheessa oltiin jo lähes kotona, mitä nyt etsittiin kookospähkinää ja riideltiin ostoksista joita kumpikaan ei tunnustanut ostaneensa. Kiitti Tiinalle hauskasta seurasta ja piipahtamisesta kehässä.

Plätän arvstelu: " Keskikokoa hieman pienempi, mittasuhteiltaan hieman pitkä. Kevyt tyyppinen. Kaunispiirteinen pää. Hyvät vahvat korvat. Erinomainen runko ja raajarakenne., pysty tanakka häntä. Hyvä karva. Kevyt liike. Esiintyy mallikkaasti ja pirteäasti. Kokonaiskuva erinomainen. " AVO ERI1 PN2 tuom: Sakari poti.

Ruskan arvostelu: "Keskikokoa pienempi. Oikeat mittasuhteet. Hieman kevyttyyppinen. Ikäisekseen hyvässä kunnossa. Hieman kevyt kaunispiirteinen pää. Tiivis runko, hyvät kulmaukset. Raajaluusto saisi olla vahvempaa. Pysty tanakka häntä. Kevyt kimmoisa liike. Esintyy mallikelpoisesti ja pirteästi." VET ERI1 PN3 ROP-VET tuom: Sakari Poti.